fbpx

Tulevaisuuden juristi osaa sanoa en tiedä

Mikä ohjaa juristien osaamista? Millaista osaamista tulevaisuuden juristi tarvitsee? Opetetaanko juristeille edelleen pelkkää substanssia ja pitäisikö näin olla? Mikä ylipäätään on juridisen koulutuksen tarkoitus ja mikä sen pitäisi olla?

Koitetaan ottaa selvää.

Jatkuva muutos haastaa juristin asiantuntijuuden

Oletko kuullut lainausta ”Meidän on lakattava toivomasta, että meri tyyntyisi. Meidän on opittava purjehtimaan kovassa tuulessa.”?

Väitetään että se on Aristoteles Onassiksen lausahdus ja minusta kuvaa todella hyvin sitä haastetta, jonka edessä me juristit olemme. Myrskyinen meri – sitä meidän ympäristö tällä hetkellä on ja juristin työ siinä ympäristössä on myrskyssä ja parhaimmillaankin kovassa tuulessa purjehtimista. Maailma ympärillä on epävakaa ja jatkuvassa muutoksessa ja se asettaa ihan uudet vaatimuksensa työllesi juristina. Kuinka pitkälle pystyt venymään?  

Näissä tyrskyissä perinteinen asiantuntijuus, joka pohjautuu pelkästään hankittuun tietoon, ei enää riitä. Se, mitä meille on juristeina opetettu ja mihin meidät on myös sosiaalistettu ei riitä. Viimeiset myrskyiset ajat ovat taas hyvä muistutus siitä, miten tärkeää on osata toimia epävarmuudessa ja kyetä jatkuvaan kehitykseen ja uuden luomiseen. Pelkkä hyvä tietopohja ei riitä. Ja tuulen tyyntymistä on turha jäädä odottelemaan.

Globaalit trendit

Juuri nyt täytyy katsoa tulevaisuuteen, joita ei ole vain yksi vaan mahdollisia tulevaisuuksia on monia. Miten valmiita olemme juristeina navigoimaan joustavasti useiden eri skenaarioiden välillä?

Tulevaisuuden työtä ja siinä vaadittavaa osaamista määrittävät globaalit megatrendit. Työterveyslaitoksen raportti Hyvinvointia työstä 2030 -luvulla käsittelee työelämässä vaikuttavia neljää keskeistä muutosvoimaa. Näitä ovat ajattelu- ja toimintatapojen muutos, teknologinen muutos, ikääntyvä ja monimuotoistuva väestö sekä ilmastonmuutos.

Juristina et ole näiltä muutoksilta suojassa, vaan ne haastavat venymään yllätyksiin, vastaamaan viheliäisiin ongelmiin, varautumaan ilmiöihin, joista meillä ei ole vielä mitään aavistustakaan. Juristien toiminnan turvana olleet ratkaisut, kuten kontrollointi, hierarkkisuus eivät enää toimi arvaamattomassa maailmassa. Tarvitaan avarakatseisuutta, joustavuutta ja luovuutta. Muutosvalmiuden tarve korostuu.

Juristien osaaminen työelämän näkökulmasta

Juristien koulutusta arvioidaan parhaillaan Karvin toimesta. Käynnissä on oikeustieteellisen korkeakoulutuksen arviointi, joka tarkastelee juristien osaamista työelämän ja myös tulevaisuuden näkökulmasta.

Selvityksen pohjaksi teetettiin juristeille suunnattu kysely, jonka tulokset vaikuttavat vahvistavan olemassa olevaa. Havaintojen mukaan, oikeustieteellisen yleistutkinnoille on laaja kannatus, mutta valinnaisia aineita kaivataan lisää. Valinnaisten aineiden kärjessä ovat kirjanpito, oikeushistoria, oikeuspsykologia, oikeustaloustiede ja oikeusteoria.

Kyselyssä kysyttiin myös juristin tärkeimpiä työelämävalmiuksia. Tulosten perusteella juristin tärkein työelämätaito on kyky erottaa olennaiset asiat. Lisäksi todetaan, että työelämässä on hyötyä ongelmanratkaisutaidoista ja kyvystä soveltaa osaamista. Valintalistalla olivat myös esimerkiksi luovuus, myynti- ja markkinointitaidot ja monikulttuurisuustaidot, mutta nämä jäivät listalla häntäpäähän.

Mitä näistä tuloksista pitäisi ajatella? No, kyselyn otanta on toki pieni (n=41), mutta antaa suuntaa kuitenkin. Itse uskon, että vastaukset ovat työelämävalmiuksen osalta jokseenkin samat kuin ne olisivat olleet vaikkapa 20 vuotta sitten. Riittävätkö nämä taidot riittävät juristeille tulevaisuudessa? Miten nämä taidot vastaavat globaaleihin megatrendeihin ja maailman muutokseen? Onko juristi go to -asiantuntija tulevaisuudessakin?

Mitä asiakkaat juristeilta odottavat?

Aika paljon täytyy koluta juristien osaamista ja asiantuntijuutta koskevaa materiaalia, jotta löytäisi sanan asiakas. Tämähän on vähän eriskummallinen tilanne. Juristit tekevät työtään asiakkaitaan varten, mutta asiakkaita ei mietitä silloin kun osaamista kehitetään. Eikö tämä olisi kuitenkin aika olennaista?

Avaan tätä salaisuuksien ja suurten mahdollisuuksien arkkua omalta osaltani ja kysyin asiaa juristikuplan ulkopuolelta. Kysyin mitä asiakkaat toivovat tulevaisuuden juristilta. Katso tästä toinen blogikirjoitukseni, jossa palvelumuotoilun moniosaaja Ulla Jones kertoo näkemyksiään: Tulevaisuuden juristi on asiakaskeskeinen ja kokeileva.

JURISTIN AUKTORITEETTI HUOJUU

Minun sukupolveni ja erityisesti sukupolvet minua ennen ehtivät kasvaa ja tottua siihen, että asiantuntijuuden tunnuksia ovat korkea koulutus ja pitkä kokemus. Polku menestykseen oli selvä ja korkea koulutus miltei takasi hyvän työuran ja asiantuntija-aseman. Jos olit juristi, sinua kuunneltiin sen vuoksi, että olet juristi. Tämä on edelleen jossain määrin totta, mutta kuva asiantuntijuudesta on muutoksessa. Teollisen yhteiskunnan tukipilarit, kuten instituutiot ja professiot tai ainakin niiden itseisarvoinen auktoriteettiasema saavat väistyä.

Kilpailu markkinoilla on kovaa ja jotta saat oman äänesi kuuluville ja jonkun kuuntelemaan on osattava ja oltava paljon enemmän kuin koulutuksesi ja tittelisi. Omaan alaan liittyvän syvällisen ja monitasoisen substanssitiedon lisäksi sinulta vaaditaan sosiaalista osaamista, kuten vuorovaikutustaitoja ja taitoa markkinoida omaa osaamista. Lisäksi vaatimuksia asetetaan persoonallisuudellesi – sinun täytyy olla hyvä tyyppi!

Sinun on myös osattava kertoa mitä osaat, siis sen lisäksi että osaat. Kenties haluat, että se riittää että osaat tehdä työsi hyvin, mutta näin se ei enää ole. Siitä täytyy osata kertoa myös tavalla, jonka asiakkaasi ymmärtää ja tuntee omakseen.

Sinulta vaaditaan myös luovuutta. Kykyä luoda uusia ratkaisuja, kokeilla sellaista, josta et voi etukäteen tietää tuleeko se toimimaan. Rohkeutta jakaa puolivalmista, pyytää palautetta, iteroida. Muotoilla.

Mikä siis neuvoksi? Asiantuntijuuden purkaminen osiin voi auttaa perustelemaan ja ymmärtämään muutoksen tärkeyttä paremmin. Asiantuntijuutta on tutkimuksissa jäsennetty monilla eri tavoilla ja poimin tässä kolme näkökulmaa: kognitiivisen, sosiaalisen ja uuden tiedon luomisen näkökulmat.

Asiantuntija on se, joka tietää ja osaa

Perinteinen tietopohjaan perustuva asiantuntijuus pohjaa kognitiiviselle tiedon käsittelemiselle, jolloin asiantuntijuus tarkoittaa hyvin organisoituja mielensisäisiä tietorakenteita ja prosesseja. Tällainen asiantuntijuus kehittyy sinulla aika suoraviivaisesti työkokemuksen myötä: työ helpottuu ja rutinoituu asteittain ja vaatii vähemmän älyllistä ponnistelua.

Kun saat lisää kokemusta, ongelmat alkavat olla tuttuja ja samoin niiden ratkaisut. Kuulostaa mukavalta ja turvalliselta tilalta, johon olisi kiva jäädä, eikö? Mutta kun maailma ympärillä muuttuu nopeasti toisenlaiseksi, ei status quon ylläpitäminen riitä oman tulevaisuuden turvaamiseen.

Asiantuntijuus tästä kognitiivisesta näkökulmasta katsottuna onkin muuttunut ennemmin toimintatavaksi kuin koulutuksen ja työkokemuksen kautta hankituksi pysyväksi ominaisuudeksi. Voit kasvattaa asiantuntemustasi pohdiskelemalla, eli reflektoimalla jatkuvasti omaa toimintaasi tietoisesti sekä pyrkimällä oppimaan koko ajan uutta.

Uskallatko sanoa ettet tiedä?

Reflektio on asiantuntijuuteen liittyvä sana, jota asiantuntijat mielellään käyttävät mutta eivät mielellään kohdista omaan toimintaansa. Ehkä pystyt samaistumaan tähän? Reflektiolla tarkoitetaan sitä, miten suhtaudut omaan rajallisuuteesi, eli siihen ettet tiedä kaikkia asioita tai osaa kaikkea. Uskaltaisitko tai voisitko asiantuntijana sanoa, en tiedä mutta otan selvää?

Tämä on tärkeä osa asiantuntijuutta, se että voit jatkuvasti tietoisesti tarkastella omaa ajatteluasi ja toimintaasi ja myös kohdata omat rajasi. Omien rajojen kohtaaminen, itsensä kyseenalaistaminen ja oman epävarmuuden hyväksyminen nimittäin mahdollistaa myös osaamisen ja toiminnan laajemtamisen. Silloin et tyydy vain olemassa olevaan vaan tartut ongelmiin ja haasteisiin ja uskallat asettaa myös uusia kysymyksiä.

Et siis pelkästään vastaa olemassaoleviin kysymyksiin vaan purat kysymyksetkin uusiin. Tämä on se inspiroiva kohta, josta parhaat innovaatiot alkavat!

Reflektioon voi suhtautua monella tavalla, voit pitää epävarmuutta ja rajallisuutta pitää uhkana omalle osaamisellesi tai sen voi kokea myös vapauttavana. Olet itse asiassa parempi asiantuntija, kun uskallat myöntää ettet tiedä kaikkea. Se vapauttaa löytämään uusia luovia ratkaisuja.

Uskallan itse asiassa sanoa, että pääset erottautumaan asiantuntijana wannabe-asiantuntijoista sillä että osaat reflektoida, eli pystyt käyttämään epävarmuutta uuden oppimisen lähteenä! Wannabe-asiantuntija haluaa peittää epävarmuutensa ja sanoo tietävänsä viis veisaten omista puutteistaan.

Asiantuntija on se, joka toimii yhdessä

Yksi kiinnostava näkökulma juristin asiantuntijuuteen on sen sosiaalinen ulottuvuus. Asiantuntijuus yksilöllisenä ominaisuutena on myytti, jota on viime vuosikymmeninä alettu purkaa. Asiantuntijanakaan et ole vain yksilö, etkä voi enää saavuttaa asiantuntijan asemaa tulevaisuuden työelämässä latelemalla viisauksia ylhäältä käsin.

Asiantuntijuus perustuu vuorovaikutukseen ja neuvotteluihin, eli se on sosiaalisesti ja kulttuurisesti tuotettu prosessi. Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä, että asiantuntijuuden kriteerit muuttuvat jatkuvasti ja joudut neuvottelemaan asemastasi sitä mukaa kun osaamisesi arvostus muuttuu tai suhteesi työnantajaan, työyhteisöön tai asiakkaisiin muuttuu.

Asiantuntijuus voikin siis olla myös jaettua asiantuntijuutta, eli se ei rakennu enää vain yhden henkilön ominaisuuksien varaan vaan yhdistelmäksi usean henkilön osaamista ja tekemistä.

Olet varmasti huomannut, että töissä tieto on hajallaan eri osaajilla ja vaikka olisitkin hc-osaaja yhdellä alueella, saatat olla täysi noviisi toisella alueella. Tämä erottelu ei katso ikää: vastavalmistunut juristi voi olla todella syvällinen asiantuntija esimerkiksi asiakkaiden tavoittamiseen ja juuri oikeanlaiseen puhuttelemiseen sosiaalisessa mediassa, kun taas vanhempi kollega, joka voi olla syvällinen asiantuntija omalla oikeudenalallaan vastustaa somen käyttöä viimeiseen saakka, eikä löydä tai saavuta riittävästi asiakkaita.

Tämä voi olla asiantuntijan know-it-all-asemaan tottuneelle juristille haastava tilanne ja kokemus. En pystykään saavuttamaan lopputulosta yksin vaan tehtävänäni on täydentää muiden osaamista. Mutta tässä piileekin jaetun asiantuntijuuden arvo, useampi ihminen jakaa itseltään jotain ja lopputulos on jotain jota kukaan ei yksin saavuttaisi.

Älä käsitä väärin, sosiaalisen näkökulman ei ole tarkoitus kieltää yksilöllisten ominaisuuksien ja taitojen merkitystä. Se täydentää asiantuntijuuden yksilöllistä näkökulmaa. Jaettu asiantuntijuus edellyttää kuitenkin aktiivista vuorovaikutusta ja sitä, että kaikki yhteistyöhön osallistuvat tahot todella antavat oman panoksensa asiaan. Se myös tarkoittaa tiedon avointa ja anteliasta jakamista, missä juristit voivat olla joskus vähän huonoja.

Sosiaalisen asiantuntijuuden yksi ilmentymä on verkostoasiantuntijuus, eli asiantuntijuus joka rakentuu yli ammatillisten ja työnjaollisten rajojen. Negatiivisempi termi verkostoasiantuntijuudesta on hajoava asiantuntijuus. Törmään tähän liittyviin uhkakuviin keskusteluissa liittyen juristien tulevaisuuden työskentelyyn, kuten silloin kun puhutaan juristien osaamisen ulkoistamisesta tai siitä, että juristien ammattietiikka uhkaa purkautua alihankintaketjuihin. Juridista osaamista ja erityisesti rutiinitekemistä ulkoistetaan jo paljon ja hankitaan alihankintana esimerkiksi halvemmista maista, mikä ymmärrettävästi tuntuu uhkaavalta.

Verkostoasiantuntijuus voi kuitenkin olla ennen kaikkea mahdollisuus, sillä ytimeltään se tarkoittaa tiedon jakamista sekä yhä useampien mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon. Verkostomainen toiminta nimittäin mahdollistaa sen, että pienetkin toimijat pääsevät osallistumaan ja vaikuttamaan juridiikan ja juristien tulevaisuuteen.

Jos siis haaveilet itseäsi suuremmasta vaikuttavuudesta, rakentamalla omaa osaamistasi ja tekemistäsi täydentäviä verkostoja, saat paljon enemmän ja isommin aikaan.

Asiantuntija on se, joka luo uutta

Juristien työ on perinteisesti liitetty tuttujen ongelmien nopeaan ja tarkkaan ratkaisemiseen, eli rutiiniasiantuntijuuteen. Juristit soveltavat suhteellisen pysyvää säädösmateriaalia nopeasti ja tarkasti edessä oleviin oikeustapauksiin. Avaimia ovat säännöt, kaavat, prosessit ja ennakoitavuus.

Huono uutinen tällaisen työn tulevaisuuden kannalta kuitenkin on, että sääntöjen noudattaminen sekä nopeus ja tarkkuus ovat juuri niitä, joita koneet voidaan opettaa tekemään, joita ne jo tekevät tällä hetkellä ja joita ne tulevat tekemään sen paljon ihmistä paremmin. Näissä töissä ihminen ei voi kilpailla koneiden kanssa.

Se, mitä koneet kuitenkaan eivät osaa eivätkä kovin helposti opikaan on toisenlainen asiantuntijuus, kyky luoda uutta tietoa ja osaamista uusissa tilanteissa, eli adaptiivinen asiantuntijuus. Tämä on kolmas näkökulma asiantuntijuuteen kognitiivisen ja sosiaalisen näkökulman lisäksi, adaptiivinen eli uuden tiedon luomisen näkökulma.

Tavanomainen tapa suhtautua ongelmiin on niiden minimointi. Jos haluat pitäytyä rutiineissa ja jatkaa työtä kuten ennenkin, pyrit minimoimaan ongelmia päästäksesi takaisin normaaliin tilanteeseen. Joku toinen taas vastaavassa tilanteessa sijoittaa tilanteeseen lisää kognitiivista kapasiteettia, eli lähtee kyseenalaistamaan ja haastamaan itseään ja pyrkii ratkaisemaan ongelman vaikka se vaatisi työskentelyä jopa äärirajoilla.

Tällainen asiantuntijuus on uutta tietoa luovaa, henkisten resurssien suuntaamista toimintaan ja edistyksellistä ongelmanratkaisua. Voit asiantuntijana kehittää jatkuvasti omaa kykyäsi ratkaista aina vaikeampia haasteita ja laittaa kaiken vapaan kapasiteetin kehittymiseen. Tarvitset tätä jatkuvaa pyrkimystä itsesi kehittämiseen nopeasti muuttuvassa, jopa kaoottisessa työelämässä. Niin hyviltä kuin jatkuva onnistuminen tai erinomaiset suoritukset tuntuvatkin, ne eivät kehitä asiantuntijuuttasi.

T:n muotoinen juristi

Vuonna 2014 Amani Smathers esitteli sovelluksensa T:n muotoisesta juristista, mukaellen T:n muotoisen asiantuntijuuden mallia. T-malli syntyi vaihtoehdoksi I-mallille, jossa osaaminen on syvällistä juridiikan erityisosaamista joltain tietyltä rajatulta oikeudenalalta. I-malliin liittyvät taidot ovat tämän osaamisen hyödyntämiseen liittyviä taitoja. Smathers kuvaa, miten meidät opetetaan oikiksessa ”ajattelemaan kuin juristit”.

T-mallissa ideana on, että asiantuntijalla on syvällistä osaamista yhdeltä alalta (T:n pystyviiva), kuten juristeilla juridiikan substanssista, mutta myös laaja-alaista osaamista muilta aloilta (T:n vaakaviiva). Smathersin T-mallissa nämä taidot liittyvät teknologiaan, liiketoimintaan, projektiosaamiseen, data-analytiikkaan ja tietoturvaan.

Tämän muun osaamisen ei tarvitse olla yhtä syvällistä, mutta auttaa juristia viestimään paremmin, toimimaan yhdessä muiden kanssa ja luomaan uutta. Olemaan siis parempi juristi.

Juridiikan substanssiosaamisen päälle rakentuva osaaminen on taitoja, ei niinkään tiedollista osaamista. Teknologia- ja liiketoimintaosaaminen ovat tärkeitä oman työn ja palveluiden kehittämisessä ja saattamisessa asiakkaiden saataville.

Juristiosaamisella ei sinänsä ole itseisarvoa, vaan sen arvo perustuu siihen, miten hyvin juristi palvelee kollegoitaan, asiakkaitaan tai yhteiskuntaa laajemmin.

Delta-juristi

T-mallia on sittemmin lähdetty kehittämään eteenpäin, kun on tunnistettu sen rajat havainnollistaa juristin tulevaisuuden taitoja. Vuonna 2018 ryhmä juridiikan tulevaisuuden tekijöitä, Alyson Carrel, Natalie Runyon, Jordan Galvin, Shellie Reid ja Jesse Bowman hahmottelivat uuden kuvion, nimeltään juristin Delta-malli (the Delta Lawyer Competency Model).

Malli on nimensä mukaisesti deltan muotoinen, eli kolmio, jossa yksi sivu kuvaa juridista osaamista, toinen sivu teknologiaan, prosesseihin ja dataan liittyvää osaamista ja kolmas sivu ihmistaitoja, joista mallissa käytettiin termiä Personal Effectiveness Skills PES.

Tavoitteena oli laajentaa kuvaa tulevaisuuden juristista lisäämällä mukaan tunneälyä, viestintätaitoja, yrittäjyyttä johtajuutta ja yhteisöllistä ongelman ratkaisua.

Delta-mallia on sittemmin versioitu edelleen ja viimeisimpänä, vuonna 2020 Cat Moonin ja Alyson Carrelin muovaama versio, on yksinkertaistanut kolmioiden sivut kolmeen P:hen. The practice, the process ja the people.

Tarkoituksena on yksilöllistää osaamisvaatimuksia myös juristin omien tavoitteiden ja arvojen mukaisesti, jotta juristi voisi mennä rohkeasti kohti omannäköistä juristiuraa ja tehtäviä. Myös sellaisia polkuja, joita juristit eivät välttämättä perinteisesti ole kulkeneet.

Juristin osaamista ei kehitetä tyhjiössä, vaan asiakkaiden ja ympäröivän yhteiskunnan vaatimusten tulisi näkyä siinä, mitä juristeilta vaaditaan ja mitä heille opetetaan.

Delta-mallin taustalla ovat isot yhteiskunnalliset haasteet, kuten se että valtaosalle ihmisistä juridinen apu on saavuttamattomissa ja toisaalta juristien näkökulmasta juristien uupuminen, mielenterveysongelmat ja merkityksettömyyden kokemus.

Tämän mallin mukaisesti juristien koulutuksen tulisi olla kokonaisvaltaisempaa, jotta edellä kuvattu omaa ajatteluaan ja toimintaansa reflektoiva ja uutta luova juristi on mahdollinen.

Älä tyydy, jatka oppimista

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa käytännössä ja sinun kannaltasi?

Koulussa sekä ammatissa kertaalleen hankittu osaaminen on kyllä hyvä alku ja saat olla ylpeä kovalla työllä hankituista saavutuksistasi. Mutta niihin ei voi tyytyä ja jäädä. Sinun täytyy huolehtia omasta kehittymisestäsi ja uuden jatkuvasta oppimisesta.

Miten juristin työtä voisi kehittää, miten saada työlle lisää merkitystä, miten inspiroitua juridiikasta joka päivä uudelleen, miten palvella asiakkaita paremmin ja asiakaslähtöisemmin? Näitä asioita ei opeteta yliopistossa. Valmiiksi tallattuun polkuun ei voi tuudittautua. Näiden asioiden pohtiminen ja uusien taitojen hankkiminen yliopistossa opetetun tietopohjan lisäksi täytyy tehdä itse ja hyvässä tapauksessa saat tähän myös työnantajan mukaan tukemaan.

Tärkeintä on, että jatkat kehittymistä. Kompassiksi tarjoan asiakaskeskeisyyttä ja luovuutta, ne tuovat työhön uuden näkökulman. Kun ymmärrät miksi, siis ketä varten teet työtäsi, työn merkityksellisyys kasvaa ja näet oman roolisi uudella tavalla.

Samalla olet osa muutosta. Sitä muutosta, joka muuttaa koko juridisen kulttuurin ihmiskeskeiseen suuntaan.

Lähteet:

  • Bereiter, C. & Scardamalia, M. Surpassing ourselves 1993.
  • Carrel, Alyson & Moon, Caitlin: https://www.designyourdelta.com/
  • Filander, K. Kehittäjät tulevaisuuden verkostoasiantuntijoina 1997.
  • Haapakorpi, A. Matkalla asiantuntijaksi 2007.
  • Hatano, G. & Inagaki, K. Two courses on expertise 1986.
  • Katajavuori, N. Vangittu tieto vapaaksi 2005.
  • Kokkinen, Lauri (toim.): Hyvinvointia työstä 2030 -luvulla. Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos 2020.
  • Moon, Caitlin: Delta Model Lawyer: Lawyer Competencies for the Computational Age. https://law.mit.edu/pub/deltamodellawyer/release/2. 6.12.2019
  • Runyon, Natalie. The ”Delta” Lawyer Competency Model Discovered through LegalRnD Workshop. https://www.legalexecutiveinstitute.com/delta-lawyer-competency-model/ 14.6.2018
  • Smathers, Amani. The 21st Century T-Shaped Lawyer. ABA Law Practice Magazine. July/Aug 2014
  • Tirronen, J. Oikeustieteellisen alan tutkintojen kehittäminen työelämän näkökulmasta. Karvin tilaama selvitys 2020.

  

Kirjoittaja

Hei olen Hannele!

Olen juristi, oikeusmuotoilija ja opettaja. Olen työskennellyt juristina 20 vuotta inhouse- ja compliance-rooleissa sekä omassa lakitoimistossa. Olen muotoillut rutkasti juridisia sisältöjä, palveluita ja liiketoimintoja sekä myös uutta oikeusteknologiaa.

Muotoilu ja teknologia muuttavat juridiikkaa saavutettavammaksi ja ymmärrettäväksi, mutta muutoksen tekevät ihmiset. Tämä on minun intohimoni, muutoksen tekeminen yhdessä sinun kanssasi. 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös